lauantai 8. elokuuta 2015

Life is bluish

Toisena päivänä saatan istua mustikkametsässä itkemässä ja toisena viettää hyvillä mielin lasten kanssa touhukasta päivää vattupuskissa. Hyvät ja huonot uutiset vuorottelee. Suru ja toivo seuraa toisiaan. Toisena päivänä häviää maailmasta värit mutta toisena unohdan taas hetkeksi pelon. Olen pikkuhiljaa - isäni vakavan sairauden myötä - koittanut oppia elämään päivä ja asia kerrallaan. Etten miettisi pahinta, enkä surisi koko kakkua kerralla. Sillä tavoin se pieni ihminen nimittäin ensin tuppaa tekemään. Läpikäymään pahimmat skenaariot. Mutta nyt tarvitaan taistelutahtoa, eikä silloin passaa hukuttautua mustiin ajatuksiin.

 
Juuri nyt nautin mustikkapirtelöstä ja myöhemmin tänään iloitsen yhden uuden avioparin onnesta. Koska elämä.

14 kommenttia:

  1. Voimia ja taistelutahtoa Miru!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina - sitä tarvitaan roppakaupalla ♥

      Poista
  2. Voi Miru! Paljon voimia myös täältä!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa niin riipaisevan tutulta. Paljon lämpimiä ajatuksia täältä ja voimia koko perheelle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani Heidi, että kuulostaa tutulta. Tätä ei toivoisi kellekään. Kiitos toivotuksistasi ♥

      Poista
  4. Tsemppiä sinne ja uskoa huomiseen. Elämä antaa sinulle kaikki tarvitsemasi voimat tässä ja nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Suska, niin minäkin haluan uskoa ♥

      Poista
  5. Runsaasti voimaa, mutta myös toivoa. Pidä myös itsestäsi huolta. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Milla ♥ Vastapainoakin pitää välillä saada, vaikka se vaikeimmilla hetkillä vaikeaa onkin nähdä ja tunnistaa saatikka toteuttaa..

      Poista
  6. Voi Miru, lämmin halaus sinulle ♥ Raskaita aikoja. Toivon sinulle ja isällesi todellakin voimia taisteluun, valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu ♥ On kyllä äärimmäisen raskas elämänvaihe.. :( Voimia tarvitaan ♥

      Poista